Etätyö elvyttää kyliä

Pohjois-Satakunnan yhdeksässä kunnassa on kehitetty kymmeniä etätyötiloja, kartoitettu tyhjiä asuntoja ja tuotettu asukastarinoja. Tavoite on yksi: saada maallemuutosta haaveilevat kaupunkilaiset ottamaan askel.

Euroopan keskuspankin mukaan etätyötä ainakin satunnaisesti tekevien osuus nousi 12 prosentista vuonna 2019 jo 22 prosenttiin vuoteen 2024 mennessä. Muutos on avannut maaseutukunnille ikkunan, joka on ollut kiinni vuosikymmeniä. Hallitusten ja alueviranomaisten kannalta tämä muutos muovaa uudelleen sitä, missä ihmiset asuvat, miten paikallisia palveluja käytetään ja kuinka tasaisesti kehitys jakautuu kaupunki- ja maaseutualueiden välillä.

Kymmenen tilaa, yhdeksän kuntaa

Pohjois-Satakunnan ja Luoteis-Pirkanmaan maaseutukunnissa on kehitetty yhteensä 10 erilaista etätyötilaa. Työn takana on Leader Pohjois-Satakunnan hallinnoima Verkostosta vetovoimaa -yhteistyöhanke, jossa olivat mukana Ikaalinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Merikarvia, Parkano, Pomarkku ja Siikainen. Tilat tarjoavat vaihtoehtoja niin satunnaiseen etätyöhön, opiskeluun ja Teams-palavereihin kuin pidempiaikaiseen työskentelyyn ja yritystoimintaankin.

Merikarvialla, Pomarkussa ja Parkanossa etätyötilat sijaitsevat kunnantalojen tai kehittämisyhtiöiden yhteydessä keskeisillä paikoilla palveluiden lähellä. Vanhojakin rakennuksia on otettu käyttöön: Mansoniemen vanhalle koululle on perustettu kaksi etätyöpistettä, AamunKajo ja PäivänValo. Etätyötilat eivät ole pelkästään työskentelyä varten, vaan ne voivat myös vahvistaa paikkakunnan yhteisöllisyyttä ja tuoda osaajia yhteen.

– Kun eri alojen osaajat työskentelevät samoissa tiloissa, voi yhdessä syntyä uusia innovaatioita tai vaikka uusia yrityksiä, toteaa Noora-Mari Syväluoma.

Asumiskokeilu madaltaa kynnystä

Etätyötilojen rinnalla hanke on pureutunut toiseen esteeseen: siihen, että muutto tuntemattomaan kuntaan tuntuu liian suurelta harppaukselta. Asumiskokeiluihin saatiin 223 hakemusta. Yhdeksässä kunnassa järjestettiin 20 asumiskokeilua 43 osallistujalle, ja maaseudun asumismahdollisuuksia tehtiin näkyviksi kartoittamalla ja markkinoimalla 45 tyhjillään olevaa asuntoa. Paikallisten ääntä nostettiin esiin 31 asukastarinalla.

Hankkeen loppuseminaari "Ihana kamala maaseutu" kokosi 28.4.2026 Merikarvialle yli 60 maaseudun kehittäjää, kuntien edustajaa ja asumiskokeiluihin osallistuneita. Päivän aikana tarkasteltiin maallemuuttoa monesta näkökulmasta: kokemuksista tutkimustietoon ja tulevaisuuden suuntaviivoihin.

Viime vuosien taloudellinen epävarmuus on lisännyt varovaisuutta. Sopivan asunnon tai tontin hinta voi olla liian korkea, ja jälleenmyynnin vaikeus pelottaa jo ostovaiheessa. Etätyön yleistymisen myötä työhön liittyvät tekijät eivät ole enää kaikille yhtä merkityksellisiä, mutta joukkoliikenteen varassa maalla asuminen on yhä haasteellista.

Tilastot eivät kerro kaikkea

Työn merkitys muuttoon johtavana tekijänä on pienentynyt. Tämä selittynee sekä etätyön yleistymisellä että väestön ikääntymisellä. Monipaikkaisuus kasvaa, mutta se jää usein piiloon virallisissa luvuissa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusartikkeli monipaikkaisuudesta toteaa, että tilastoinnin ongelmat vaikuttavat myös päätöksentekoon. Kun osa väestöstä jää virallisissa tilastoissa näkymättömäksi, heidän vaikutustaan ei huomioida päätöksenteossa tai suunnittelussa. Monipaikka-asuminen on vastaajien keskuudessa suosittua. Se tarjoaa seutukaupungeille mahdollisuuden houkutella uusia muuttajia tarjoamalla väljyyttä ja pienempiä asuinkustannuksia.

Eurooppalaisessa tutkimuksessa tämä eriarvoisuuden kaventamisen mahdollisuus on otettu vakavasti: Thessalonikin Aristoteles-yliopiston Stratos Stylianidis johtaa tutkimusta, jonka tiimi on haastatellut yli 20 000 henkilöä ja analysoinut, miten etätyö kaupunki- ja maaseutualueilla vaikuttaa alueelliseen epätasapainoon.

Etätyöläinen ei ole ohikulkija

Etätyöläinen ei ole ohikulkija. Hän käyttää lähikauppaa, maksaa vuokraa ja verot, kuuluu naapurustoon. Juuri tähän logiikkaan Pohjois-Satakunnan hanke on nojannut.

Hankkeen lähtökohtana oli ajatus siitä, että maallemuuttoa ei tue yksittäinen kampanja vaan useat käytännön toimet yhdeksän kunnan kanssa. Tarvitaan toimivia palveluita, asumisen mahdollisuuksia ja kiinnostusta herättävää viestintää. Konkreettiset kokemukset ratkaisevat: niiden avulla maallemuutosta haavaileva pystyy kuvittelemaan itsensä osaksi kuntaa.

Maaseudun vetovoima ei synny sattumalta, vaan se rakennetaan yhteistyöllä ja pitkäjänteisellä kehittämisellä. Toinen pullonkaula on valokuituverkon heikko kattavuus: ilman toimivaa yhteyttä etätyö ei suju, ja kunta menettää kilpailukyvyn jo ennen kuin yhtään asukashakemusta on jätetty. Rakenne ratkaisee enemmän kuin markkinointi.