Suomen maatalouden ammoniakkipäästöt vähenevät liian hitaasti. EU:n ympäristövirasto vahvistaa: neljä jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, ei täytä velvoitteita.
Maatalouden ammoniakkipäästöt vähenevät Suomessa hitaammin kuin mikään muu ilman epäpuhtaus. Euroopan ympäristövirasto vahvistaa, että neljä EU-jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, ei ole täyttänyt päästövähennysvelvoitteitaan, ja rikkomismenettelyjen riski kasvaa.
Lanta on ongelma, ei teollisuuden piippu
Ammoniakkipäästöjen vähentäminen on EU:n suurin ilmansuojelun haaste: neljä jäsenmaata ei ole saavuttanut vuosille 2020-2029 asetettuja kansallisia päästövähennysvelvoitteitaan. Vuonna 2024 vain 21 jäsenmaata täytti kaikki viiden pääilmansaasteluokan velvoitteet, ja kuusi jäsenmaata jäi jälkeen vähintään yhdessä aineessa. Göteborgin pöytäkirjan mukaan Suomen ammoniakkipäästöjen tulee olla vuodesta 2020 alkaen vähintään 20 prosenttia pienemmät kuin vuoden 2005 päästöt. Pöytäkirjan velvoitteet pantiin EU:ssa täytäntöön päästökattodirektiivissä (2016/2284). Velvoite on ollut voimassa jo kuusi vuotta. Silti ongelma jatkuu.
Maatalouden ammoniakkipäästöt ovat vähentyneet Suomessa 1980-luvulta asti, mutta hitaammin kuin muut ilman epäpuhtauksien päästöt. Vuodesta 2005 vuoteen 2024 ammoniakkipäästöt vähenivät 26 prosenttia. Luku kuulostaa kohtuulliselta. Kunnes katsoo muita: rikkidioksidipäästöt vähenivät samassa ajassa 75 prosenttia, typen oksidit 56 prosenttia, pienhiukkaset 52 prosenttia. Ammoniakki jäi selvästi jälkeen, 26 prosenttia.
Syy on rakenteellinen. "Toisin kuin teollisuuden ja energiantuotannon 'putkenpääpäästöjä', ammoniakkipäästöjä ei voi hallita yhdellä suodattimella tai puhdistuslaitteella. Vähentäminen edellyttää ruokinnan tarkentamista ja muutoksia lannankäsittelymenetelmiin koko lantaketjussa", sanoo erikoistutkija Juha Grönroos Suomen ympäristökeskuksesta.
Navettoja ja peltoja: ei yhtä venttiiliä
Suomen ammoniakkipäästöistä noin 90 prosenttia on peräisin maataloudesta, joten myös pääosa vähennystoimista kohdistuu maatalouteen. Maataloudessa ammoniakkia haihtuu kotieläinten lannasta eläinsuojissa sekä lannan varastoinnin ja levityksen yhteydessä. Suurin yksittäinen ammoniakkipäästöjä vähentänyt tekijä viime vuosina on ollut turkiseläinten määrän väheneminen. Se on kuitenkin kertaluonteinen muutos. Kun turkistuotanto on ajettu alas, sen tuoma päästövähenemä on jo laskettu. Jatkossa tarvitaan muita keinoja.
Päästöjen vähentäminen ei ole ongelmatonta, sillä osa keinoista lisää muita päästöjä, kuten kasvihuonekaasupäästöjä. Hyviä päästövähennyskeinoja ovat eläinten laiduntaminen ja ruokinnan valkuaisoptimointi, sillä niillä on vain vähän ristikkäisvaikutuksia. Tämä on myös maaseutupolitiikan kysymys: kuka maksaa muutoksen, ja saako viljelijä tukea vai vain velvoitteita?
Maat voivat hakea joustoa päästökattodirektiivin 5. artiklan mukaisesti EU:n komissiolta. Suomi on käyttänyt tätä mahdollisuutta aiemmin, mutta joustot eivät poista perimmäistä ongelmaa.
Itämeri kärsii, kun pelto haisee
Ammoniakki ei jää paikalliseksi haitaksi. Se heikentää ilmanlaatua lisäten pienhiukkasten ja otsonin muodostumista ja rehevöittää maa- ja vesialueita laskeuman kautta. Itämeren suurin ongelma on liiallisesta ravinnekuormituksesta johtuva rehevöityminen, joka vaikuttaa koko meriluontoon. Suomen merialue on yhä rehevöitynyt: ravinnepitoisuudet ja kasviplanktonin klorofyllipitoisuus ovat kaikilla avomerialueilla liian korkeat, näkösyvyys liian matala ja sinileväkukinnat liian laajat. Luontopaneelin raportti osoittaa, että Suomen rannikkovesissä tapahtuvan luontokadon pahin ajuri on rehevöityminen, eikä sitä ole saatu hillittyä tavoitteista huolimatta. Ilmasta tuleva typpilaskeuma on osa tätä kuormaa. Ja sen lähde on pitkälti maatalous.
Rikkomismenettely odottaa
EU:n komissio on jo osoittanut, että se tarttuu ammoniakkivelvoitteiden laiminlyönteihin. Vuosien 2023 päästötiedot osoittavat jatkuvia puutteita osalla jäsenmaista, ja komissio on vienyt Bulgarian, Liettuan, Portugalin ja Ruotsin EU-tuomioistuimeen riittämättömien ammoniakkivähennysten vuoksi. Komission yksityiskohtaisen selvityksen mukaan Suomessa on suuri riski sille, että se ei täytä ammoniakkia koskevia vuosien 2020-2029 päästövähennysvelvoitteitaan. Myös vuoden 2030 ja sitä kauemmas ulottuvien velvoitteiden täyttäminen on keskitasoisen riskin alla. Ammoniakkipäästöjen vähentäminen on haastavaa Suomessa kuten muuallakin Euroopassa. Se on totta. Mutta haastava ei tarkoita mahdotonta. Se tarkoittaa, että tarvitaan enemmän rahaa ja enemmän tukea niille, joiden navetasta ongelma alkaa.