Kolme neljästä maatilasta ennakoi maksuvalmiutensa heikkenevan. Tuottajahinnat eivät kata kustannuksia, ja tilat leikkaavat tuotantoa.
Kolme neljästä suomalaisesta maatilasta ennakoi maksuvalmiutensa heikkenevan seuraavan puolen vuoden aikana. Kustannuksia ei saada siirrettyä eteenpäin elintarvikeketjussa, ja tilat sopeutuvat leikkaamalla tuotantoa.
Vuoden 2026 toisella neljänneksellä viljasta maksettiin tuottajalle keskimäärin 8,7 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Sian tuottajahinta laski 4,2 prosenttia, maidon ja siipikarjan hinnat kukin 2,3 prosenttia. Tilastokeskuksen maatalouden tuottajahintaindeksi nousi tosin 3,8 prosenttia vuodentakaisesta, mutta nousun takana ovat lähes yksinomaan naudan 33 prosentin hintahyppäys ja turkisnahkojen kallistuminen. Useimmat osaindeksit laskivat.
Kokonaiskuva on maatiloille karu. MTK:n ja SLC:n maaliskuussa tekemän jäsenkyselyn mukaan 67 prosenttia tiloista ei pysty siirtämään kohonneita kustannuksia tuottajahintoihin lainkaan. Paine kohdistuu suoraan tilojen kassaan.
– Kalliit polttoaineet ja lannoitteet nostavat kustannuksia, mutta niitä ei saada siirrettyä tuottajahintoihin. Se pakottaa tilat leikkaamaan tuotantoa, sanoo MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg.
Tuotantoa alas, lannoitusta pienemmäksi
Sopeutuminen näkyy jo tämän vuoden viljelypäätöksissä. Kyselyn mukaan 60 prosenttia vastaajista vähentää lannoitusta, 53 prosenttia supistaa myyntikasvien viljelyä ja 19,5 prosenttia pienentää viljelyalaa. Suurilla tiloilla jopa 30 prosenttia suunnittelee alan vähentämistä.
Polttoaineita on hankittu selvästi aiempaa vähemmän: keskimäärin vain 38 prosenttia vuoden 2026 tarpeesta on ostettu. Lannoitteita on hankittu etupainotteisesti, mutta niiden korkea hintataso rasittaa taloutta yhä.
Investoinnit ovat jäissä. 75 prosenttia tiloista on keskeyttänyt investoinnit. 18 prosenttia arvioi tarvitsevansa lisärahoitusta kasvaneiden kustannusten kattamiseen. Sikatiloilla tilanne on kaikkein vaikein: 46 prosenttia arvioi joutuvansa neuvottelemaan lisärahoituksesta.
ProAgrian mukaan kannattavuuden jarrut ovat tiedossa. Energia ja lannoitteet ovat kalliita suhteessa tämän hetken tuottajahintoihin. Maataloustukiin ei ole tehty inflaatiokorotuksia, mutta tukien sitoumusehtoja on kiristetty ohjelmakausi toisensa jälkeen. Tukien reaaliarvosta on menetetty kymmeniä prosentteja.
Pientilat katoavat, rakenne tiivistyy
MTK:n keväällä toteuttaman Kehitysnäkymät-kyselyn mukaan maatilojen määrä on laskemassa noin 25 000 tilaan vuoteen 2035 mennessä. Keskipeltoala nousee nykyisestä 58 hehtaarista noin 90 hehtaariin. Yli 100 hehtaarin tilat viljelevät jo nyt yli puolta peltoalasta, ja vuonna 2035 osuuden arvioidaan olevan noin 60 prosenttia.
Suomessa on yhä noin 40 000 maatilaa, joista pientiloja eli alle 10 000 euron liikevaihdon tiloja on noin 10 000. Harvat niistä ovat omistajan ainoa toimeentulon lähde.
– Monet toimivat harrastus- tai osa-aikaperiaatteella. Tilan ulkopuolella käydään palkkatöissä tai viljelijät tekevät kone- tai maanrakennusurakointia, Åberg kertoo.
Jotta tila kannattaisi yksinään, volyymien on oltava huomattavasti nykyistä suurempia. Maitotiloilla se tarkoittaa 50-60 lehmää ja sadan hehtaarin kokoluokkaa, viljatiloilla 150-200 hehtaaria. Kotieläintiloilla pienemmät toimijat ovat käytännössä jo kadonneet.
Huoltovarmuuskysymys
Åberg pitää pientiloja tärkeinä kansallisen huoltovarmuuden kannalta, vaikka valtaosa tuotannosta tulee suurtiloilta. MTK:n jäsenkyselyn tulokset viittaavat siihen, ettei kustannuskriisi ole enää pelkästään kannattavuuskysymys.
– Se on muuttumassa tuotanto- ja huoltovarmuuskysymykseksi, Åberg sanoo.
Tilojen puskurit ovat ehtymässä.