Turvetuotannon jälkihoito etenee hitaasti

Ruotsissa turvetuotannon jälkihoitoon kuluu 40-50 vuotta. Samaan aikaan 99,5 prosenttia maan ojitetuista turvemaista odottaa yhä toimia.

Turvetuotanto kattaa Ruotsissa noin 12 500 hehtaaria. Se on viisi promillea jo ojitetuista turvesoista ja kaksi promillea kaikesta turvemaasta. Kun tuotanto päättyy, alueen jälkihoito on lain edellyttämä ja toimijan rahoittama. Prosessi on kuitenkin hidas.

– Täktitoiminnan alusta jälkihoidon valmistumiseen menee noin 40-50 vuotta. Aikajakso on verrattavissa metsätalouden kiertoon, sanoo Svensk Torv -järjestön tiedotteessa.

Järjestö edustaa ruotsalaista turveala. Sen mukaan jälkihoitosuunnitelma liitetään jo lupahakemukseen, mutta suunnitelma on alustava. Tuotanto kestää vuosikymmeniä, ja sinä aikana poliittiset tavoitteet, ympäristölainsäädäntö ja paikalliset olosuhteet muuttuvat.

Ilmastolaskelma ei ole yksinkertainen

Valtion selvitys SOU 2026:18 arvioi ruotsalaisen kasvuturvetuotannon vuotuisiksi päästöiksi 303 000 tonnia hiilidioksidiekvivalentteja. Se vastaa kuutta promillea maan kokonaispäästöistä.

Luku on pieni, mutta turvekysymys ei pelkisty yhteen numeroon. Hufvudstadsbladetissa heinäkuussa 2026 julkaistussa mielipidekirjoituksessa Carl-Johan Jansson varoittaa yksinkertaistamisesta. Hänen mukaansa ojitetuiden turvemaiden ennallistaminen voi lisätä metaanipäästöjä niin paljon, että nettoilmastovaikutus on lämmittävä vuosisatojen ajan.

Metaani syntyy, kun turve hajoaa hapettomissa olosuhteissa. Janssonin siteeraaman Naturpanelen-raportin 3B/2021 mukaan ennallistamisesta on välitöntä ilmastohyötyä vain rehevimmillä metsäisillä turvemailla, ja silloinkin vain jos puusto säilyy. Karuilla rämesoilla vedenpinnan nosto kasvattaa metaanipäästöjä enemmän kuin hiilidioksidipäästöt vähenevät.

– Urskiljningslös restaurering av skogsdikade torvmarker riskerar att få betydande negativa konsekvenser för klimatet, Jansson kirjoittaa.

Ruotsin turveala muistuttaa, että sen toiminta kohdistuu jo ennestään ojitetuille maille, jotka vuotavat kasvihuonekaasuja niin kauan kuin ne pysyvät kuivattuina. Jälkihoito pysäyttää nämä päästöt ja tekee alueesta hiilinielun.

Maaseudulla odotetaan päätöksiä

Neova-yhtiö, yksi Ruotsin suurimmista turvetuottajista, hakee tavallisesti lupaa noin 25 vuoden tuotantoon. Jos turvetta riittää, lupaa voidaan jatkaa. Kokonaiskesto yltää 35-45 vuoteen.

Yhtiön mukaan yleisimmät jälkihoitomenetelmät ovat metsitys ja alueen palauttaminen kosteikoksi. Muita vaihtoehtoja ovat energiametsäviljely, maatalous, kalankasvatus ja virkistysalueet. Valintaan vaikuttavat jäljellä oleva turvekerroksen paksuus, turpeen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet, kuivatusolosuhteet ja paikallinen ilmasto.

Samaan aikaan poliittinen paine kasvaa. Ruotsin viranomaiset ovat ehdottaneet, ettei uusia kasvuturvelupia myönnettäisi. Ehdotuksen mukaan turvetuotantoalan pinta-ala puolittuisi kymmenessä vuodessa ja toiminta olisi kokonaan loppunut 25 vuoden kuluttua. Perusteluna viitataan EU:n luonnonpalautusasetukseen, jonka mukaan turvetuotanto heikentää kosteikoita ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Metsäteollisuus vastustaa suunnitelmaa. Yli 400 miljoonaa metsätaimea kasvatetaan vuosittain turvepohjaisessa substraatissa. Myös kasvihuoneviljely ja elintarviketuotanto ovat riippuvaisia turpeesta.

Land-lehden elokuussa 2026 julkaisemassa kannanotossa useat metsäteollisuuden edustajat varoittavat, että turpeen korvaaminen ei ole lähivuosina mahdollista. Euroopan turpeesta 80 prosenttia tuotetaan Ruotsissa, Suomessa ja Baltiassa.

Jälkihoito jää harvinaiseksi

Svensk Torv muistuttaa, että turvetuotanto koskee vain puolta prosenttia ojitetuista turvemaista. Lopuilla 99,5 prosentilla jälkihoitotoimia tehdään vähän tai ei lainkaan. Kun niitä tehdään, rahoitus tulee usein valtiolta.

– Turvealan pakolliset jälkihoitotoimet ovat merkittävä ilmastoteko, järjestö toteaa.

Kysymys kuuluu, riittääkö se, kun samaan aikaan suurin osa ojitetuista turvemaista jatkaa päästöjen tuottamista ilman minkäänlaista suunnitelmaa.